AKTIIVISUUDEN JA TARKKAAVUUDEN HÄIRIÖ (ATTENTION DEFICIT HYPERACTIVITY DISORDER, ADHD)
- Kyseessä on tunnistettu tila, jossa lapsella on vaikeuksia kiinnittää huomiota ja keskittyä tehtäviin, ja usein siihen liittyy yliaktiivisuutta.
- Kolme tunnusomaista oiretta ovat: tarkkaavaisuuden puute, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus (kaikkien kolmen oireen ei tarvitse esiintyä yhdessä).
- Alkaa lapsuudessa ja jatkuu usein aikuisuuteen.
- Voi johtua monesta asiasta.
- Ei ole käytösongelma tai huonon kasvatuksen tulosta.
- Ei ole älyllistä vajavaisuutta.
- Voidaan diagnosoida, vaikkakin voi joskus olla vaativaa.
- Voidaan hoitaa tehokkaasti.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on psyykkinen häiriö, joka vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja kykyyn keskittyä tehtäviin. ADHD saattaa häiritä henkilön ammatillista suoriutumista ja/tai opiskelua, sekä vaikuttaa sosiaalisten suhteiden ja itsetunnon kehittymiseen. ADHD alkaa lapsuudessa ja jatkuu teini-ikään sekä osalla tapauksista aikuisikään saakka. Arvioiden mukaan ADHD:tä esiintyy eri tutkimusten mukaan 3–5 prosentilla eri kulttuureissa ja maantieteellisillä alueilla asuvista lapsista. Näin ollen 25–30 oppilaan luokassa keskimäärin yhdellä lapsella on siis ADHD.
ADHD on pojilla yleisempi kuin tytöillä.
Hoitamaton ADHD voi vaikuttaa kielteisesti lapsen ja hänen perheensä elämään. Ongelmia voi ilmetä mm. oppimisen ja tunne-elämän alueilla, sekä pitkään jatkuvina käytösongelmina.
ADHD voidaan diagnosoida alakouluiässä. ADHD:n oireet alkavat ennen seitsemättä ikävuotta ja voivat kestää teini-ikään, jopa aikuisikään asti. Oireet saattavat lieventyä, hävitä tai muuttua kasvun ja kehityksen aikana ja henkilö voi oppia hallitsemaan oireitaan erilaisilla käyttäytymisstrategioilla.
ADHD:n syitä ei vielä täysin tiedetä, mutta perinnöllisyydellä ajatellaan olevan merkittävä rooli.
Oireyhtymän diagnosointi voi olla vaikeaa, sillä oireita on lukuisia. Useimmiten yksi oire on hallitseva. Hallitsevan oireen mukaan diagnosoidaan yksi ADHD:n kolmesta alatyypistä:
- pääasiallisesti impulsiivisuus-ylivilkkaushäiriö
- pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö
- yhdistelmätyyppinen ADHD (sekä ylivilkkautta että tarkkaavaisuuden ongelma).
ADHD:n seuraukset lapsille, heidän perheilleen ja yhteiskunnalle voivat olla ongelmallisia. Itsetunto- ja tunne-elämän ongelmat, sosiaalisten tilanteiden häiriintyminen, ja alisuoriutuminen koulussa on mahdollista. Vaikeammista ADHD:n oireista kärsivillä lapsilla saattaa kehittyä myöhemmällä iällä ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, epäsosiaalista käytöstä, sekä riskikäyttäytymistä.
ADHD oireyhtymään on kehitetty monia hoitomuotoja. Ne voivat auttaa lasta ja hänen perhettään arkielämässä. Hoitoon kuuluu psykososiaalista ja kasvatuksellista valmennusta sekä useissa tilanteissa lääkehoito.
Jos epäilet, että lapsellasi on ADHD, ensimmäinen askel on puhua asiasta lääkärin ja lapsen opettajan kanssa. Näin saat lisätietoja. Tietojen saaminen lapsen opettajalta voi auttaa lapsen ongelman arvioinnissa ja diagnoosin tekemisessä. Varhainen diagnosointi ja tarvittavan hoidon määritteleminen on kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen.
Asiasta keskusteleminen perheenjäsenten ja läheisten kanssa voi olla hyvä tukimuoto ja auttaa ymmärtämään ADHD:ta ja siihen liittyviä seurannaisvaikutuksia. ADHD:ssa ei ole kyse huonosta käytöksestä. Avoimuus selkiyttää usein tilanteeseen suhtautumista.
Hoidon tavoitteena on tukea, vanhempien, sukulaisten, opettajien
ja ystävien avulla tasapainoista kehitystä lapsesta nuoreksi ja edelleen aikuisuuteen.
